Helikopterien lajiesittely

Yleistä

R/C helikoptereita on lennokkien tavoin monta eri tyyppiä. Kaikkien toimintaperiaate on kuitenkin sama kuin oikealla kopterilla. Pääroottori kehittää pyöriessään nostetta, ja peräroottori kompensoi pääroottorin aiheuttaman kiertoliikkeen estäen kopterin runkoa pyörimästä. R/C kopterit eroavat oikeista koptereista lähinnä ominaisuuksiensa takia. Taitolentoon soveltuvat koneet voivat lentää myös selällään, johtuen roottorin muuttuvista lapakulmista. Taitolentokopterit myös kestävät valtavaa mekaanista lennon aikaista rasitusta, ja hyvän teho-paino suhteensa takia niillä onnistuu näyttävä taitolento. Lisää 3D ja F3C taitolennosta myöhemmin. Suomessa on kopteriharrastajia arviolta pari tuhatta, ja Joensuun seudulla parisen kymmentä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kehitys on mennyt nopeasti eteenpäin, ja ehkä kolme tärkeintä kehitysaskelta koptereiden osalta ovat olleet tehokkaat, kevyet ja halvat akut, paremmat gyrot, sekä luoettavampi radioyhteys. Kopterin osista lisää tietoa myöhemmin.

Kokoluokat

R/C helikoptereita on eri kokoisia. Pienimmät koneet mahtuvat kämmenelle ja painavat noin sata grammaa, suurimmat kopterit painavat jopa pari kymmentä kiloa ja niiden roottorin halkaisia voi olla yli 2m. Voiman lähteenä koptereissa on joko sähkömoottori, metanoli polttomoottori, bensamoottori tai turbiini. Koptereita on erilaisia ja ne on jaoteltu kokonsa mukaan kokoluokkiin, jotka ovat 100, 200, 250, 450, 500, 600, 700. Metanoli polttomoottorikoneiden yleisimmät kokoluokat ovat 30, 50 ja 90, joista 30 vastaa suunnilleen 500 ja 600 kokoluokkien välimaastoa, 50 luokka 600:taa, ja 90 luokka 700:taa. 90/700 kokoluokkaa isommat koneet ovat lähes poikkeuksetta bensa- tai turbiinikäyttöisiä. Aloittelijoiden keskuudessa suosituimmat sähkökopterien kokoluokat ovat tuplaroottoristen koneiden lisäksi 450, 500 ja 600, ja polttomoottorikoneista 50. 50 luokan kone on hyvä kompromissi lentotaitojen kehityksen kannalta, koska ne ovat tehokkaampia kuin 30 kokoluokan kopterit, mutta ovat halvempia korjata ja vievät huomattavasti vähemmän polttoainetta kuin 90 kokoiset koneet. 90/700 koneessa kanssa lähes kaikki on kalliimpaa, kuten varaosat, tarvittavat sähköt, polttoaine jne.

Pienimpiä tuplaroottorisia sähkökoptereita voi lentää kokonsa ja turvallisuutensa vuoksi jopa olohuonessa, ja ulkona täysin tyynellä säällä. Hieman isommat sähkökopterit soveltuvat aloittelijan ohjaamana tyynellä säällä tai pienen tuulen aikaan lennettäväksi, mutta niillä voi lentää myös esim. liikuntahallissa. 600:sta isommat koneet soveltuvat parhaiten ulkokäyttöön, ja polttomoottorikoneita saa lentää ainoastaan ulkona. Isot koneet lentävät hyvin kovassa tuulessakin, mutta kannattaa muistaa että tuulessa lennätys vaatii pilotilta enemmän taitoa kuin tyynessä lennätys, koska pyörteet pyrkivät kallistamaan ja pompottelemaan kopteria.

Kopterin osat

Kopteri tarvitsee rungon ja lapojen lisäksi toimiakseen useita erilaisia elektroniikkaosia. Koneen ohjaamista varten tarvitsee lähettimen (kansan kielellä radio tai kauko-ohjain), jossa on 4-12 kanavaa riippuen kopterin tyypistä. Vastaanottimessa on antenni, joka ottaa vastaan lähettimen komennot ja jakaa ne servoille, jotka kääntelevät mekaanisesti kopterin liikepintoja. Gyroa tarvitaan perän vakautukseen. Sen sisäinen anturi mittaa perän kääntymistä, ja ohjaa peräservoa liikkeen vastakkaiseen suuntaan pitäen perän näin paikallaan ympäröivistä olosuhteista huolimatta. Ilman gyroa kopterin perä vaatisi jatkuvaa ohjausta tuulen ja roottorin kuormituksen muuttuessa. Nopeudensäädin kontrolloi sähkömoottorin pyörimisnopeutta. Nopeudensäädintä ohjataan lähettimen kaasutikulla. Nopeudensäädin tulee ajoakun ja moottorin väliin. Se kytketään vastaanottimeen 3-napaisella kaapelilla, samoin kuin servot ja gyro. Sähkökopteri saa lentoon tarvitsemansa tehon ajoakusta, joita on eri tyyppisiä ja kokoisia. Ylivoimaisesti yleisimpiä akkuja nykyään ovat Li-Po akut, jotka mahdollistavat nikkeliakkuihin verrattuna huomattavasti paremman suorituskyvyn. Myös polttomoottorikopteri tarvitsee akun toimiakseen; vastariakku antaa sähköä koneen elektroniikalle. Polttomoottorikopteri saa voimansa polttomoottorista, jonka kierroksia ohjataan kaasuservolla. Polttomoottori tarvitsee toimiakseen polttoainetta, joka on joko nitrometanolia (yleensä 60% metanolia, 20% nitroa ja 20% öljyä) tai bensaa. Turbiinikopteri käyttää polttoaineenaan kerosiinia.

Lähettimen ja kopterin sähköosien lisäksi aloitteleva harrastaja tarvitsee laturin, jolla voi ladata sähkökoneen ajoakut, polttiskopterin vastariakun, polttomoottorikoneiden käynnistämiseen tarvittavien laitteiden akut, sekä radion akun. Polttiskoneen omistaja tarvitsee lisäksi startterin, jolla moottori pyöritetään käyntiin, sekä hehkulaitteen, jonka virralla moottorin hehkutulppa lämpenee moottoria käynnistäessä. Koptereiden ylläpitämiseen tarvitsee lisäksi työkaluja, kuten kuusiokoloavaimet, ruuvimeisseleitä ja työntömitan. Tosin useimpien kaksiroottoristen koneiden ilmaansaamiseen tarvitsee vain ruuvimeisselin, näistä lisää alempana.

Harrastuksen aloittaminen

Vielä kymmenen vuotta sitten suurin osa koptereista oli polttomoottorikäyttöisiä, eikä termiä "aloittelijan kopteri" vielä tunnettu. Kopterit olivat vaikeita säädettäviä, ja maksoivat paljon, mikä teki kopteroinnista vain pienen joukon harrastuksen. Sähkökoneet ovat vallanneet markkinoita vasta kuluneen vuosikymmenen aikana, ja osaksi niiden ansiosta harrastuksen aloittaminen on helpottunut huomattavasti.

Koptereita on erilaisia, ja jokainen soveltuu parhaiten tietynlaiseen lentoon. Kopterin lentäminen on haastavaa ja paljon vaatii opettelua, mutta tekniikan kehityksen ja hintojen tippumisen ansiosta markkinoille on tullut useita aloittelijoille sopivia paketteja. Nämä paketit ovat hinnaltaan parista sadasta noin viiteen sataan euroon. Aloittelijalle helpoin valinta on nykyään pieni tai keskikokoinen sähkökopteri käyntivarmuuden ja hinnan takia.

Pienet tuplaroottoriset harjottelukopterit on suunnattu aloittelijoille, ne ovat halpoja, pieniä, vakaita lento-ominaisuuksiltaan ja helposti korjattavia. Niiden mukana tulee usein kaikki lentämiseen tarvittava, jotka on listattu ylempänä kopterin osat -osiossa. Tämä tekee niistä yksinkertaisen tavan aloittaa harrastus. Ominaisuuksiltaan tuplaroottoriset eivät vastaa isompia koneita, ja ne soveltuvat lähinnä perusliikkeiden turvalliseen oppimiseen. Helppouden ja pienen painonsa takia ne soveltuvat hyvin myös nuoremmille harrastajille. Saman kokoiset yksiroottoriset koneet ovat usein epävakaampia lentää ja vaativat parempaa tietämystä (tästä poikkeus Hirobon Quark, joka muihin verrattuna melko korkeasta hinnastaan huolimatta on yksi parhaista aloittelijan pienen budjetin koneista.)

Toinen halpa ja erittäin suositeltava tapa aloittaa opettelu on tietokonesimulaattori. Simulaattori mahdollistaa opettelun ilman oikean kopterin hajoamisen vaaraa. Isompien koptereiden kanssa on erittäin suositeltavaa harjoitella simulaattorilla ennen oikean koneen ensilentoa. Simulaattoria voi myös käyttää taitojen kohentamiseen myöhemmässä harrastuksen vaiheessa. Simulaattoria voi ohjata halvan simuohjaimen lisäksi myös omalla oikean kopterin ohjaukseen tarkoitetulla radiolla, mikä antaa mahdollisuuden tutustua ohjaimen ominaisuuksiin.

Ehkä parhaat aloittelijalle sopivat kokoluokat sähkökoptereissa ovat 450 ja 500. Näiden varaosat ovat isompiin verrattuna halpoja, akut mahtuvat pienempäänkin budjettiin, ja ominaisuuksiltaan soveltuvat kaikkein edistyneimpäänkin lentoon. Tämän kokoluokan koptereita ei kannata ostaa pakettina, vaan valita laadukkaat ja toimivat osat joiden kanssa on muilla harrastajilla ollut hyviä kokemuksia. Pelkkä huono gyro voi tehdä lentämisestä mahdotonta, vaikka kaikki muut osat olisivatkin markkinoiden parhaimmistoa. Hyviä paketteja voi saada halvalla käytettynäkin, mutta ennen ostamista kannattaa tehdä tarkka tutkimus myytävistä osista ja pyytää vaikka kokeneemmalta arvio paketista, ettei tule maksettua huonoista osista liikaa. Aloittelijan on muutenkin erittäin suositeltavaa lukea paljon foorumeita, ja kysyä kokeneempien mielipiteitä sopivimmasta aloittelupaketista. Kaikki on helpompaa, kun rahaa ei menee hukkaan, ja saa kerralla toimivan kopterin jolloin voi keskittyä jatkuvan säätämisen sijasta lennättämiseen. Suomen suurin ja paras foorumin on www.kopterit.net, jossa osaava porukka auttaa mielellään aloittelijan ongelmien kanssa.

Harrastuksen voi aloittaa myös isommalla koneella, esim. 600 kokoluokan kopterilla. Tässä kokoluokassa rahaa on hyvää varata pari kolme kertaa enemmän kuin 450 kokoluokassa. Isot akut, tehokkaat laturit ja ison koneen varaosat ovat vielä melko kalliita verrattuna pienempiin koneisiin. 600 kokoinen kone on kuitenkin erittäin vakaa ja tasainen lennettävä ja soveltuu sen takia hyvin aloittelijalle. 450 ja 600 kokoluokan väliin jää 500 kokoinen kone, joka vastaa lento-ominaisuuksiltaan enemmän 600:sta kuin 450:stä kopteria. Jos haluaa aloittaa polttomoottorikoneella, on 50 kokoinen kone hyvä vaihtoehto. Polttomoottorikoneella aloitus vaatii hieman enemmän opettelua ja varovaisuutta, mutta asioista selvää ottamalla haaste on voitettavissa. Aloittelijoiden keskuudessa kuulee usein puhuttavan polttomoottorikoptereiden vaarallisuudesta sähkökoneisiin verrattuna, mutta tämä ei välttämättä pidä paikkaansa. Sähkömoottorissa on huomattavasti nopeampi reagointiaika ja enemmän vääntöä kuin polttomoottorikoneissa, joten vahingon sattuessa jälki voi olla yhtä pahaa tai pahempaa kuin polttomoottorikopterin kanssa. Akun ollessa kytkettynä on aina mahdollisuus, että roottori lähtee pyörimään, joten sähkökoneitakin on käytettävä varovasti ja ilman hätäilyä.

"Pienen budjetin aloittelijalle" vaikein kokoluokka on 90/700, sen vaatimien suurten investointien takia. Kaikkein harvinaisimpia konetyyppejä ovat turbiinikopterit, ja isot sähkökoneet, lähinnä korkean hintaluokan takia. Esim. ison sähkökoneen akku voi maksaa jopa 500€ kappaleelta. Teholtaan iso sähkökopteri peittoa 90 kokoisen polttomoottorikoneen mennen tullen, vaikka ovat fyysisilta mitoiltaan täysin saman kokoisia. Suuren alkuinvestoinnin lisäksi ison kopterin ylläpitämisee menee myös kohtuu iso määrä rahaa, ja pienen torpinkin sattuessa korjaus voi maksaa useita satoja. 90/700 luokka ei ole ollenkaan mahdoton aloittelijalle, kunhan jaksaa ottaa asioista selvää ja pitää turvallisuuden aina mielessä, ja jos budjetti sallii useat suuret kertainvestoinnit. Jo 500 kokoluokan konekkin riittää tappamaan, joten 90 kokoinen kone on vian sattuessa erittäin vaarallinen.

Harrastusta aloitellessa kannatta ensimmäisenä etsiä paljon tietoa netistä, ja ottaa yhteyttä paikallisiin harrastajiin, jos heitä omalla paikkakunnalla on. Kaikkein paras apu on kokenut harrastaja, joka opettaa kopterin ja radion perussäädöt kädestä pitäen. Usein moni vanhempi aloittelija yrittää aloittaa yksin, koska luulee, että R/C harrastus on vain lasten laji, ja että olisi noloa kysyä apua nuoremmilta. Todellisuudessa suurin osa harrastajista on 30 - 50 vuoden ikäistä työssäkäyvää porukka. Ei siis kannata epäröidä vaan mennä rohkeasti kentälle koneen kanssa. Kaikki ovat olleet joskus aloittelijoita, siinä ei ole mitään hävettävää. Pienikin apu on suuri apu, jos ei ole aloitellessa mitään ennakkotietoa lajista! Konetta ostaessa kannattaa myös tarkkaan miettiä mitä ostaa ja kuinka paljon sijoittaa, ja samalla pitää mielessä, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Ei siis ole järkevää ostaa kalliilla huonoa pakettia, jota joutuu päivittelemään paljon ennen kuin alkaa toimia hyvin. Siinä menee hukkaan aikaa, rahaa, ja kiinnostus laskee kuin lehmän häntä jos kone ei ala toimia kunnolla säädöstä huolimatta. Kannattaa siis kerralla ostaa kunnon vehkeet, ettei tartte ostaa kaikkea kahteen kertaan.

Kilpailutoiminta

3D:stä yleisesti

Lennokkien ja kopterien 3D, eli ”Freestyle” taitolento eroaa toisistaan monella eri tavalla. Kopterilla pystyy suorittamaan huomattavasti monimutkaisempia temppuja ja erilaisia sarjoja johtuen niiden erilaisesta toimintaperiaatteesta ja hyvästä teho-painosuhteesta. Siinä missä lennokit kulkevat vain eteenpäin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, kopteri voi liikkua eri suuntiinn, toteuttaen näin 3D:n alkuperäistä periaatetta. 3D eroaa F3C ohjelmasta monella tavalla, päätarkoitus on koneen ominaisuuksia hyödyntäen lentää mahdollisimman näyttävä ja jännittävä esitys, sisältäen paljon monimutkaisia ja nopeita temppuja. 3D on verraten uusi alue tässä harrastuksessa, koska vain hetken aikaa on ollut saatavilla riittävän kehittyneitä laitteita ja koptereita. Harrastuksen yleistymisen myötä varaosien saanti on parantunut, ja hinnat ovat alkaneet tulla alas, joten harrastaminen on helpompaa.

Lentoliikkeet

Freestyle kilpasuorituksen arvostelevat tuomarit ottavat huomioon tilan käytön, temppujen vaikeuden, monipuolisuuden, jatkuvuuden, riskien ottamisen, tarkkuuden, sekä näyttävyyden. Tarkkuusvirheistä ei sakoteta läheskään yhtä paljoa kuin F3C ohjelmassa. 3D kilpailuihin kuuluu myös ”set manouvres” osio, jonka arvostelussa virheet lentoliikkeiden suorittamisessa otetaan enemmän huomioon kuin Freestyle sarjassa. Set manouvres lennetään F3N säännöillä, huutajan kanssa. Virallinen maailmanmestaruuskilpailu, 3D Masters, on järjestetty ennen Britanniassa, mutta järjestetään tänä vuonna Espanjassa. Kilpailuun pääseminen edellyttää 3DX karsintakilpailujen voittamista. 3DX kilpailuja järjestetään eri puolilla maailmaa ennen kesän loppuhuipennusta. Muita suuria, kilpailua sisältäviä tapahtumia ovat mm. Ircha (USA) sekä XFC (USA).

Kopteri pystyy kääntymään vaaka- ja pystyakselinsa ympäri, sekä liikkumaan ylös ja alas pystyakselinsa suuntaisesti. Tämä mahdollistaa monien eri tyylisten liikkeiden suorittamisen liikesuuntia yhdistelemällä. 3D liikkeitä on useita erilaisia ja variaatioita vähintään yhtä paljon. Perus lentoliikkeisiin, jotka opitaan yleensä ensimmäisenä, voidaan laskea flippaus, Funnel, Knife-edge, The Wall, sekä yhden akselin Tic-tocit.

Vaikeampia suorittaa ovat edistyneemmät, perusliikkeiden soveltamista vaativat temput, kuten Slapper, Haymaker, 4point tic-toc, Snake, Waltzer, 8 Funnel, sekä erilaiset ”pirouetting” -versiot perustempuista, kuten piro flip, piro tic-toc, piro funnel, piro snake, piro loop ja Chaos. Piro-liikeisiin kuuluu perän jatkuva pyöriminen liikkeen alusta loppuun. 3D:n uusin ala on ”Crack” liikkeet, joissa tikkujen nopealla edestakaisella liikkeellä saadaan aikaan värisevä ääni ja silmillä nähtävä kopterin tärinä. Crackaus vaatii nopeat nupin servot. Crack lento on siis vain variaatio, jolla voi suorittaa jokaisen olemassa olevan lentoliikeen.

Harjoittelu

Pääseminen korkealle tasolle 3D:ssä on haastavaa, mutta opeteltavissa. Harjoittelussa tarvitaan intensiivisyyttä, ongelmienratkontakykyä, viitseliäisyyttä sekä halua pyytää apua tarvittaessa. Kun kaikki liikkeet ovat hallussa, on helppo soveltaa niitä 3D Freestyle ohjelmaan. Yleensä 3D:tä ajetaan improvisoiden, seuraava liike päätetään heti edellisen loputtua. Lennolla tehtäviä liikkeitä ja niiden järjestystä ei siis päätetä ennen lentoa. Hard Core 3D:n ideana on ottaa kaikki kopterin ominaisuudet käyttöön ja lentää äärirajoilla. Aitoa taitoa on löytää ne rajat lentää ylittämättä niitä. Simulaattori auttaa huomattavasti uusia temppuja opetellessa.

Kun hommaan pääsee sisälle, niin mahdollisuudet ovat rajattomat. Koneiden säätäminen hankaloituu, kun yritetään saada esille kaikki ominaisuudet ja kokonaisuus toimimaan hyvin. Säädöt ja osien toimivuus ovat tärkeitä, mikä tekee hommasta haastavaa. Jokainen uusi harrastaja tulee myös huomaamaan, että korkea hinta ei ole suoraan verrattavissa toimivuuteen. Rahaa säästää kysymällä neuvoa ja ottamalla opiksi edellisistä virheistä. Koneiden hajottamista ei myöskään kannata pelätä.



Olli-Pekka Mahrberg

---